Nykyinen hallitusohjelma ja kehityspoliittinen selonteko nostivat kehitysmaiden oman talouden, yksityissektorin ja veropohjan vahvistamisen kehityspolitiikan ytimeen. Kehityspoliittinen toimikunta KPT tarkastelee tässä raportissa näiden uusien painotuksien merkitystä ja niiden mukanaan tuomia muutoksia kehityspolitiikkaan ja konkreettisiin toimiin.
Uusi painotus on tärkeä ja tervetullut. Keskeinen kysymys kuitenkin on, miten ja millä ehdoin kehitysmaiden talouden ja yksityissektorin vahvistaminen vastaa kehitysmaiden ihmisten oikeuksiin ja tarpeisiin myös kaikkein köyhimmissä maissa. KPT:n mielestä Suomen tulee pyrkiä siihen, että taloudellista hyötyä jäisi nykyistä enemmän köyhimpien ihmisten, erityisesti naisten ja tyttöjen käyttöön. Sen tulee vahvistaa kehittyvien maiden omaa resurssipohjaa, yrittäjyyden perusedellytyksiä, elinkeinopolitiikkaa ja taloudellisen hyödyn entistä laaja-alaisempaa jakaantumista.
Kehitysmaiden oman yritystoiminnan vahvistamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota työpaikkojen laatuun ja noudattaa ILOn ihmisarvoisen työn kriteereitä. Siksi myös kaikilta kehitysyhteistyövaroin tuettavilta yrityksiltä on edellytettävä kansallisten ja kansainvälisten normien, esimerkiksi YK:n yritykset ja ihmisoikeudet -periaatteiden, mukaista vastuullista toimintaa. Niiden on pystyttävä osoittamaan, että liiketoiminnalla on köyhyyttä vähentävä vaikutus. Yksityisten toimijoiden vaikutuksia on tärkeä arvioida sekä etu- että jälkikäteen, jotta toiminta on mahdollisimman johdonmukaista, eikä resursseja kulu hukkaan. Yritysten saamasta julkisesta tuesta päätettäessä arvioidaan toiminnan kehitysvaikutukset, tehdään ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten arviointi sekä edellytetään raportointia tuloksista.
Koska kehitysmaiden talouden ja yksityissektorin tukeminen on haasteellista, tarvitaan vahva yhteisymmärrys toiminnan pääperiaatteista, niiden sisällöistä ja velvoittavuudesta. Siksi uudet painotukset tarvitsevat rinnalleen selkeän toimintasuunnitelman ja yli hallituskausien ulottuvan ohjeistuksen, jota eri toimijat voivat noudattaa. Tarkennusta tarvitaan erityisesti toiminnan ihmisoikeusperustaisuuteen, johdonmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen sekä tuloksellisuuteen. Kestävän kehityksen Agenda2030:n uskottava toimeenpano edellyttää Suomelta selkeää ja konkreettista suunnitelmaa myös kehitysmaiden talouden, yksityissektorin ja verotuskyvyn vahvistamisen osalta.
Tällä hallituskaudella Suomen kehitysyhteistyön välinevalikoima korostaa suomalaisten yritysten roolia kehitysmaiden yksityisen sektorin kehittämisessä. Tämä on tärkeä mutta yksin liian suppea näkökulma. KPT painottaa, että Suomen tulee edistää entistä johdonmukaisemmin kaikkien kumppanimaidensa talouden ja yksityissektorin vahvistamista sekä kehitysyhteistyöllä että Agenda2030:n mukaisella kehityspolitiikalla ja yritysyhteistyöllä. Yhteistyössä on pyrittävä eri toimijoiden, rahoitusmuotojen ja toimien täydentävyyteen sekä pitkäjänteisyyteen tavoitteiden toteuttamisessa.
KPT muistuttaa, että kehitysmaiden talouksien ja verotuskyvyn vahvistamista tukeva kehityspolitiikka ei ole pelkästään yhteistyötä kumppanimaissa. Sitä tulisi tarkastella kokonaisuutena, johon liittyvät paikalliset, alueelliset ja kansalliset kysymykset sekä kansainvälisen kaupan ja verotuksen säännöt, sopimukset ja ketjut, jotka kytkevät kumppanimaat maailmantalouteen ja -kauppaan.
Suomen verotus ja kehitys -toimintaohjelma on tervetullut ja kehityspoliittisesti merkittävä avaus, sillä verotus on oleellinen osa jokaisen valtion taloutta sekä yhteiskunnan toimivuuden ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista. Verotuksen kautta saadaan taloudellisia resursseja jäämään kehitysmaihin, jolloin niitä on mahdollista hyödyntää maiden ja ihmisten välisen eriarvoisuuden vähentämisessä. Toimintaohjelma linjaa selkeästi, että kaikki sen tavoitteet edellyttävät kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta sekä eri tahojen yhteistyötä. Suomen kansainväliseen veropolitiikkaan liittyvät tavoitteet vaativat kuitenkin vielä kirkastamista.
KPT näkee, että Suomen kansainvälinen kehityspoliittinen rooli vahvistuisi, jos sen tueksi laadittaisiin monenkeskisen yhteistyön vaikuttamissuunnitelma. Se lisäisi avoimuutta ja vaikuttavuuden seurantaa sekä tuloksellisuutta ulkoministeriön sisällä ja kansallisesti.
KPT on kuitenkin huolissaan siitä, että kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaukset, niukat henkilöresurssit ja tulosseurannan haasteet vaikeuttavat kehityspolitiikan uusien painopisteiden viemistä käytäntöön. Painopistekohtaiset tavoitteet tulisi suhteuttaa realistisesti käytettävissä oleviin resursseihin. Niiden tulosarviointiin tarvitaan selkeät ja tarkoituksenmukaiset mittarit. Ulkoministeriön kehityspoliittisella osastolla yhä pienempi henkilöstö vastaa entistä useammasta erillisestä tehtäväkokonaisuudesta. Esimerkiksi yksityisen sektorin yhteistyön henkilöstöresurssit ovat edelleen vain muutama ihminen, vaikka sektorin merkitys on kasvanut huomattavasti. Alimiehityksen mittasuhteet näkyvät konkreettisesti Suomen edustustoissa kumppanimaissa.
Lisätietoja:
KPT:n puheenjohtaja, Aila Paloniemi, p. 050 511 3067
KPT:n pääsihteeri, Marikki Stocchetti, p. 050 535 8649
Kehityspoliittisen toimikunnan vuosiarvio 2017 (PDF, 2,9 Mt)