KPT:n lausunto: EU tarvitsee vahvempaa kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä enemmän kuin koskaan
5.4.2017
Euroopan unioni ja sen jäsenmaat päättävät tänä keväänä, miten EU vastaa kansainvälisiin kehityshaasteisiin ja uudistaa kehityspoliittista linjaansa. Koska EU jäsenmaineen on maailman suurin kehitys- ja humanitaarinen avunantaja, kehitysmaiden kauppakumppani sekä merkittävä muuttoliikkeen kohde, ovat sen linjaukset keskeisiä sekä kehitysmaiden että EU:n itsensä kannalta. Erityisen tärkeitä ne ovat YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja sen tavoitteiden toteuttamisessa, johon unioni ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet.
Kansainvälisessä turvallisuudessa ja taloudessa kasvaneet jännitteet sekä EU:n sisäiset haasteet eivät tee uudistustyöstä helppoa. Kehityspolitiikan ja -yhteistyön päätavoitteiden, köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen ja kestävän kehityksen periaatteiden, edelle pyrkivät kiilaamaan monet kilpailevat, lyhyen tähtäimen taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset intressit. Näitä ovat muun muassa kehitysmaiden luonnonvarojen kestämätön käyttö tai pakolaisongelman patoaminen – ei sen perimmäisiin syihin puuttuminen. Riskinä on, että kehityspolitiikka ja -yhteistyö jäävät tavoitteineen näiden varjoon ja muuttuvat muiden tarkoitusperien välineiksi. Tämä ei ole kestävä ratkaisu. Siksi Suomen on tärkeää varmistaa, ettei kehitysyhteistyötä ehdollisteta muuttoliikkeen hallintaan tai ohjata sotilaallisille toimijoille.
Onneksi EU:n ei tarvitse hakea yhteistä linjaa tyhjästä. Uudistuksen perustana toimii yhä voimassa oleva unionin jäsenmaiden, komission ja parlamentin vuonna 2005 yhteisesti hyväksymä kehityspolitiikkaa koskeva konsensuslinjaus. Se määrittelee, miten EU:n ja sen jäsenmaiden tulisi yhdessä toimia kansainvälisissä kehityskysymyksissä ja suhteessa kehitysmaihin. Linjauksen vahvuuksia ovat olleet kaikkia toimijoita velvoittavat yhteiset tavoitteet, kuten laaja-alainen lähestymistapa köyhyyden poistamiseen sekä arvoperusta. Konsensuksen keskeisiä arvoja ovat olleet ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä sitoutuminen kehitysavun määrään ja avun tuloksellisuuteen. Ne on säilytettävä EU:n kehityspolitiikan peruspilareina jatkossakin. Lisäksi konsensus pyrki selkeyttämään EU:n komission ja jäsenmaiden välistä tehtävänjakoa ja koordinaatiota. Tämä työ vaatii yhä jatkoa sekä EU-tasolla että kumppanimaissa.
Konsensuksen merkittävin kannanotto liittyi siihen, että toteutuakseen kehityspoliittiset päämäärät tarvitsevat myös muiden politiikkatoimien panosta. Sama johdonmukaisuuteen liittyvä ajatus on kiteytetty EU:n perussopimuksiin. Kestävän kehityksen tavoitteet ja Agenda 2030 tekevät siitä nyt ajankohtaisen aivan uudella tavalla ja sitovuudella.
Aikaisempi konsensus pyrki määrittelemään kehityspolitiikan suhdetta erityisesti mm. EU:n taloudellisiin ulkosuhteisiin sekä turvallisuus- ja siirtolaispolitiikkaa. Nyt EU:n puheenjohtajamaa Malta pyrkii laajentamaan johdonmukaisuusperiaatetta kaikkiin kestävän kehityksen teemoihin, kuten talouteen, ympäristöön, ilmastoon, ruokaturvaan, siirtolaisuuteen ja turvallisuuteen. Lisäksi Maltan ehdotus linjaa, että EU:n investoinnit ja veropolitiikka tulisi nostaa keskeisiksi huomion kohteiksi, erityisesti laittomien rahavirtojen ja veronkierron ehkäisemiseksi. Avaus on erittäin tärkeä ja tervetullut, mutta se vaatii tuekseen selkeän strategiaan, jossa määritellään konkreettiset kehityspoliittiset tavoitteet osana laajempaa Agenda 2030 -tavoitteistoa. On ymmärrettävää, että puheenjohtaja pyrkii pitämään esityksensä yleisenä, mutta samalla on varmistettava, että loppuasiakirja linjaa selkeästi, miten johdonmukaisuusperiaate velvoittaa eri politiikkasektoreita, mitä kehityspolitiikalla pyritään edistämään ja millä käytännön keinoilla voidaan varmistaa johdonmukaisuuden toteutuminen ja siihen liittyvä tilivelvollisuus.
Uuden konsensuksen tulee vahvistaa EU:n kehityspolitiikan arvopohjaa ja luoda viitekehys, joka voi ohjata unionin kehityspolitiikan toimeenpanoa vuoteen 2030 asti. Sen takia on myös tärkeää, että konsensus rakennetaan Agenda 2030:n keskeisten periaatteiden, ei olemassa olevien lyhyen aikavälin kehitysyhteistyön välineiden varaan. Agenda 2030:n tavoitteet tarvitsevat taakseen koulutusta, puolueetonta tutkimusta ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Kehitysmaiden oman resurssipohjan kasvattaminen on päämäärä, jota kaikkien EU:n toimien, erityisesti kaupan, investointien ja yksityissektorin rahoitusinstrumenttien on johdonmukaisesti tuettava. Olennaista on, että EU ja sen jäsenvaltiot edistävät kestävän kehityksen mukaista talouden siirtymää, jossa syntyy ihmisarvoisia työpaikkoja, riittävästi tuloja julkisia palveluja varten ja kestäviä arvoketjuja.
Konsensus vaatii rohkeaa päivittämistä myös kehitysyhteistyön sisällä. Nykyisten humanitaaristen kriisien valossa konsensus kaipaa selkeää näkemystä siitä, miten EU kehittää humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön jatkumoa. Samoin vähiten kehittyneiden ja hauraiden valtioiden rooli EU:n kehityspolitiikassa vaatii selkeyttämistä. Esimerkiksi EU:n lupaukset Saharan eteläpuolisten vähiten kehittyneiden maiden saamasta lisätuesta ovat jääneet pitkälti toteutumatta. Syynä tähän on ollut EU-jäsenmaiden, muun muassa Suomen, lipsuminen yhteisistä kehitysrahoitustavoitteistaan. Kehitysrahoitustarpeiden lisääntyessä on tärkeää, että EU-jäsenmaat toimivat kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti. Suomi on osana EU:ta sitoutunut osoittamaan 0.7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön. Suomen tulee myös varmistaa, että 0,2 prosenttia bruttokansantulosta suunnataan vähiten kehittyneille maille.
Erityistä huomiota uudessa konsensuksessa tulisi kiinnittää naisten ja tyttöjen oikeuksiin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä -oikeudet on nostettava esille aikaisempaa vahvemmin. Konsensuksessa on edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa läpileikkaavasti siten, että tytöillä on oikeus omaan kehoon, koulutukseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tällä vaikutetaan yksittäisten naisten aseman lisäksi köyhimpien maiden kokonaiskehitykseen ja globaaliin väestökehitykseen.
Lisätietoja: Aila Paloniemi, kansanedustaja, KPT:n puheenjohtaja, puh. 050 511 3067 aila.paloniemi@eduskunta.fi ja Marikki Stocchetti, KPT:n pääsihteeri, puh. 050 525 864 marikki.stocchetti@formin.fi
Kehityspoliittinen toimikunta on ainoa systemaattisesti ja laaja-alaisesti Suomen kehitysyhteistyötä sekä -politiikkaa seuraava ja arvioiva taho. Valtioneuvosto asettaa kehityspoliittisen toimikunnan hallituskausittain. Sen jäsenistö koostuu eduskuntapuolueista, etu- ja kansalaisjärjestöistä sekä UniPID- verkoston yliopistoista.